Thaimaa & Kambodza
4.11 Thaimaa, Bangkok
Lyhyehkön n. 17 tunnin Kathmandusta Mumbaihin ja sieltä Bangkokiin matkustamisen jälkeen vihdoin perillä. Kuuma! Ihan halvatun kuumaa ja hiostavaa. Oli edeltävissäkin maissa lämmin, mutta ei näin lämmin tai kostea ilma. Mumbaissa ilmeisesti oli jollekin laukkujen lemppaajalle kelvannut Miikan rinkan sadesuoja. Ja molemmat rinkat oli tietenkin myös ratsattu. Muuten kaikki tallella.
Juna/taksi yhdistelmän jälkeen löydettiin Baan Sabai niminen hotelli Kao San Roadin välittömästä läheisyydestä. Tietty kun Thaimaassa ollaan, niin pakkohan se on myös Thai...ruokalassa käydä ja jokainen siellä käynyt tietää että ruokaahan sieltä saa joten ei siitä sen enempää. Noin muutenkin ihan perus hengailua kylillä ja seuraavan siirron suunnittelua. Nyt nimittäin rupesi isot kaupungit ja niiden tuk tuk kuskit ja muut kaikkea mahdollista tyrkyttävät urpot riittämään. Suunnitelmissa siis häipyä johonkin rauhalliselle saarelle heti kun on mahdollista. Seuraavana iltana ajauduimme viettämään iltaa Itävaltalais porukan kanssa. Kesken iltaa tuli sitten mieleen että niin ne bussiliput Koh Changille. No kerettiin juuri hakea liput ennen kuin lippuluukku meni kiinni. Ei muuta kun takaisin samaan porukkaan jatkamaan illan viettoa. Järkevää, jos bussi lähtee aamu seitsemältä, eikä kamoja edes oltu pakattu. Nepalin opit oli jo unohdettu kolmessa päivässä näistä viimesen illan talkoista.
Kyytiin ehdittiin reippaana aamulla ja kevyen 6 tunnin matkan jälkeen saavuimme Koh Changille. Siellä Miikaa odottikin yllätys avattuaan repun. Joku k**ipää olikin käynyt hotellilla varastamassa aimo tukun käteistä hänen repustaan. Rahat oli jemmattu pieneen ensiapulaukkuun joka oli muiden romujen keskellä, eli tarkkaan oli siivouspalvelu työnsä tehnyt. Noh, oma moka ja muistamme kyllä tästä lähin tämän ikävän varjopuolen joka näissä maissa on kovinkin yleistä. Seuraavana aamuna kaavailtu klo 9 vene Koh Makille jouduttiin nyt sitten meidän osaltamme perumaan, koska mehän istuimme poliisilaitoksella tekemässä asiasta ilmoitusta. Ja siinähän jumalation kesti. Oltiin välillä yhteydessä englantia osaavaan tyyppiin Bangkokiin ja välillä selvitettiin vaikka ties mitä. Olisi kuulema pitänyt lähteä Bangkokiin takaisin selvittelemään asiaa... no todellakaan lähdetty! No raportti saatiin viimein kasaan ja kerkesimme seuraavaan veneesee.
Koh Makille saavuttuamme saimme kyydin Pano Resort nimiseen mestaan, mistä otimme bungalowin. Todella rauhallinen paikka, terassilta näkymä merelle, jonne aurinko laski. Kaikille varmaan tässä vaiheessa tulee yllätyksenä, että tuli muutama kerta jumitettua auringonlaskua ja muuten vaan istuttua iltaa kyseisellä terassilla.
Seuraavana päivänä mopot alle ja sen päivän agenda olikin kiertää joka ainoa kinttupolku koko saarelta. No siihen ei kauan mene. Seuraava viikko siis oli lähinnä riippumatossa lojumista, kalastamista, auringossa palamista ja kaikkea muuta yhtä stressaavaa. Paikka mihin olisi voinut jumittaa todella pitkäksi aikaa. Henkilökunta oli todella mukavaa ja vietimmekin muutamat mukavat illat porukassa. Mutta kun moottoritie on kuuma, niin silloin on mentävä. Oli siis aika jättää tämä miellyttävä pikku saari ja jatkaa matkaa kohti jännittävää Kambodzaa. Pikavene alle, maihin, vaihto bussiin ja jousille...
Kambodza
Holiday in Cambodia!!
Siem Reap.
Ehkä noin 12 tuntia veneitä, pikkubusseja, vähän isompia, rajahässäkät takana ja Siem Reap nimisessä kaupungissa. Kaupungissa vierailun syy on sen läheltä löytyvät Angor Watin temppelit. Muuten kaupungissa taas ahdisti. Perus taksikuskit kauppaamassa ensin kyytejä, sen jälkeen huumeita ja sen jälkeen toisenlaisia kyytejä. Ai stna että ahdisti rauhallisen saarella vietetyn viikon jälkeen.
Ensimmäinen päivä meni ihan vaan kaupungilla pyöriessä ja hieman väsynyt sotamuseo tsekatessa. Seuraavaksi aamuksi oli sovittu erään kuskin kanssa, että hän noutaa meidät aamu viideltä, jotta kerkeämme Angkor Watiin tsekkaamaan auringonnousun. No kas kas! Ilta lipsahti pitkäksi. Todella pitkäksi. Ei ollu kuski venaamassa enää seitsemän aikaan pihalla. Rauhallinen aamupala siis lärviin ja seuraava taksi alle. Puoli päivää meni kierrellessä niitä temppeleitä infernaalisessa kuumuudessa. Ja seuraavat kaksi päivää menivät Tommilla mahataudissa. Laittoi hieman mieltä matalaksi. Hiljaiseloa ja akkujen latausta... Lähdön aika se koitti tästäkin ja matkasta tulikin todella ikimuistoinen.
Phnom Penh.
Phnom Penhiin saavuimme neljän päivän Siem Reap vierailun jälkeen. Matka sinne taittui minibussilla, jonka kuski ajoi ihan koko matkan niin lujaa kun romu kulki. Ja pelotti. Ja ei ollut vielä mahatautikaan ohi. Tauolla joutui heittämään värillistä haukotusta ja matkan aikana jokainen monttu sattui pakkiin. Meinasi kuskilla olla karatetunti edessä kun päästiin perille. Ylihintainen majoitus löytyi ja päätimme olla siinä ensimmäisen yön, koska paukut oli aika vähissä. Illalla pieni kierros lähimaastossa osoitti että ei ole meidän paikka, joten aamulla jälleen kerran rinkat selkään ja on tö roud ögennn... Tuk tuk merkistä pihaan ja uusille huudeille. Alue 51 osoittautui hyväksi löydöksi ja siihen jäimme. Hyvä, halpa guesthouse löytyi kivuttomasti, mahataudit oli hätistetty huit... Seinän takaa löytyikin rehellinen Suomi Bar, jossa nykäsimme tähän astisen matkan luultavasti parhaat eväät naamariin, nakkikeittoa!
Tästä viisastuttuamme keksimme pitää pienet pikkujoulut, joista varmaan monet jo tietänettekin että jälleen kerran se soliferi katosi. Kolme päivää mopoa etsimme, tuloksetta! Ja kävipä tässäkin välissä jo klassikoksi muodostunut *nii ne bussiliput....*, nyt ei ehditty. Mutta olihan meillä hauskaakin (kuulemma)? Tavattiin mukavia paikallisia, jotka oikein aamulla saapuivat meitä hakemaan hienolla Hello Kitty Kialla ja kuskasivat kauas kaupungin hälystä paikallisravintolaan Mekong joen varteen, kohtuu pitkäksi venähtäneelle lounaalle. Tälle reissulle lähtiessä majatalon kassapoika aamulla toivotteli hyvää huomenta että meillä vakava ongelma täällä. No siinä hetken ympärille tuijoteltuamme päätti kaveri jatkaa että poliisi on tulossa ratsaamaan huoneet, joltakin oli yöllä pöllitty rahat. Mites täs on itel ollu sama tunne useampana aamuna :D No mutta eipä löytyny kadonneita maniskoita kaiketi meidän huoneesta kun asiasta emme enää myöhemmin kuulleet, joten pikkujoulut voivat jatkua...
Obamakin kävi kylässä! Ei nyt ihan just meillä, mut kaupungissa. Ja sehän näkyi virkavallan määrässä. Puolet kaduista blokattu ja toiset puolet seriffien ohjauksessa. No Miika-poika päätti lähteä jututtamaan virkavaltaa ja olikin kohta itse pillin kanssa keskellä risteystä huitomassa. Tiedä sitten oliko onni vaiko mikä, mutta ensimmäinen sivuun liputettu kulkija oli poliisi mopollaan, viheltely päättyi siltä osin siihen. Heti perään tosin tilanteelle nauroi puolet PP:n poliisesta ja otimmehan sillekin sitten pienet.
Ehdimme toki muutakin. Vierailimme hieman synkemmissä paikoissa, surullisella Killing Fields teloituskentällä, josta ei nyt tässä haluta muuta sanoa että järkyttävää touhua!! Enemmän tietoa haluavat saavat tällä kertaa itse vastuun tutkia asiaa enemmän. Samalla retkellä poikkesimme entisellä koululla joka toimi teloitusten aikaan vankilana, nyt museona. Eikä sekään mielialaa juuri nostattanut. Mutta illal oliki sit pikkujoulut, hah!!
Jälleen kaikki hauska loppuu aikanaan ja oli jälleen aika vaihtaa maisema rauhallisempaan... Suomi Baarissa aamupalat ja komento: Ajoneuvoon nouse!! Kompassiin suunta jotakuinkin pohjoinen ja koordinaatit pienen Kratie kaupungin ytimeen. 6 tuntia oli puhe, 8 tuntia meni matkassa. Perillä ei odottanut ylläksiä, ei ketään, ei mitään. Todella hiljanen kyläpahanen aivan Mekongin varrella. Tässä pari päivää/yötä, joista viimenen yö juuri alkamassa. Aamulla 0700 (ei, kyseessä ei ole puhelin-numeron alku,vaan kello!) lähtö liikkeelle ja kohti Laosin rajaa. Mitä tästä eteenpäin tapahtuu, hiljentykäämme odottamaan.
Cambodia kiittää meitä, olitte loistavia!!!
4.11 Thaimaa, Bangkok
Lyhyehkön n. 17 tunnin Kathmandusta Mumbaihin ja sieltä Bangkokiin matkustamisen jälkeen vihdoin perillä. Kuuma! Ihan halvatun kuumaa ja hiostavaa. Oli edeltävissäkin maissa lämmin, mutta ei näin lämmin tai kostea ilma. Mumbaissa ilmeisesti oli jollekin laukkujen lemppaajalle kelvannut Miikan rinkan sadesuoja. Ja molemmat rinkat oli tietenkin myös ratsattu. Muuten kaikki tallella.
Juna/taksi yhdistelmän jälkeen löydettiin Baan Sabai niminen hotelli Kao San Roadin välittömästä läheisyydestä. Tietty kun Thaimaassa ollaan, niin pakkohan se on myös Thai...ruokalassa käydä ja jokainen siellä käynyt tietää että ruokaahan sieltä saa joten ei siitä sen enempää. Noin muutenkin ihan perus hengailua kylillä ja seuraavan siirron suunnittelua. Nyt nimittäin rupesi isot kaupungit ja niiden tuk tuk kuskit ja muut kaikkea mahdollista tyrkyttävät urpot riittämään. Suunnitelmissa siis häipyä johonkin rauhalliselle saarelle heti kun on mahdollista. Seuraavana iltana ajauduimme viettämään iltaa Itävaltalais porukan kanssa. Kesken iltaa tuli sitten mieleen että niin ne bussiliput Koh Changille. No kerettiin juuri hakea liput ennen kuin lippuluukku meni kiinni. Ei muuta kun takaisin samaan porukkaan jatkamaan illan viettoa. Järkevää, jos bussi lähtee aamu seitsemältä, eikä kamoja edes oltu pakattu. Nepalin opit oli jo unohdettu kolmessa päivässä näistä viimesen illan talkoista.
Kyytiin ehdittiin reippaana aamulla ja kevyen 6 tunnin matkan jälkeen saavuimme Koh Changille. Siellä Miikaa odottikin yllätys avattuaan repun. Joku k**ipää olikin käynyt hotellilla varastamassa aimo tukun käteistä hänen repustaan. Rahat oli jemmattu pieneen ensiapulaukkuun joka oli muiden romujen keskellä, eli tarkkaan oli siivouspalvelu työnsä tehnyt. Noh, oma moka ja muistamme kyllä tästä lähin tämän ikävän varjopuolen joka näissä maissa on kovinkin yleistä. Seuraavana aamuna kaavailtu klo 9 vene Koh Makille jouduttiin nyt sitten meidän osaltamme perumaan, koska mehän istuimme poliisilaitoksella tekemässä asiasta ilmoitusta. Ja siinähän jumalation kesti. Oltiin välillä yhteydessä englantia osaavaan tyyppiin Bangkokiin ja välillä selvitettiin vaikka ties mitä. Olisi kuulema pitänyt lähteä Bangkokiin takaisin selvittelemään asiaa... no todellakaan lähdetty! No raportti saatiin viimein kasaan ja kerkesimme seuraavaan veneesee.
Koh Makille saavuttuamme saimme kyydin Pano Resort nimiseen mestaan, mistä otimme bungalowin. Todella rauhallinen paikka, terassilta näkymä merelle, jonne aurinko laski. Kaikille varmaan tässä vaiheessa tulee yllätyksenä, että tuli muutama kerta jumitettua auringonlaskua ja muuten vaan istuttua iltaa kyseisellä terassilla.
Seuraavana päivänä mopot alle ja sen päivän agenda olikin kiertää joka ainoa kinttupolku koko saarelta. No siihen ei kauan mene. Seuraava viikko siis oli lähinnä riippumatossa lojumista, kalastamista, auringossa palamista ja kaikkea muuta yhtä stressaavaa. Paikka mihin olisi voinut jumittaa todella pitkäksi aikaa. Henkilökunta oli todella mukavaa ja vietimmekin muutamat mukavat illat porukassa. Mutta kun moottoritie on kuuma, niin silloin on mentävä. Oli siis aika jättää tämä miellyttävä pikku saari ja jatkaa matkaa kohti jännittävää Kambodzaa. Pikavene alle, maihin, vaihto bussiin ja jousille...
Kambodza
Holiday in Cambodia!!
Siem Reap.
Ehkä noin 12 tuntia veneitä, pikkubusseja, vähän isompia, rajahässäkät takana ja Siem Reap nimisessä kaupungissa. Kaupungissa vierailun syy on sen läheltä löytyvät Angor Watin temppelit. Muuten kaupungissa taas ahdisti. Perus taksikuskit kauppaamassa ensin kyytejä, sen jälkeen huumeita ja sen jälkeen toisenlaisia kyytejä. Ai stna että ahdisti rauhallisen saarella vietetyn viikon jälkeen.
Ensimmäinen päivä meni ihan vaan kaupungilla pyöriessä ja hieman väsynyt sotamuseo tsekatessa. Seuraavaksi aamuksi oli sovittu erään kuskin kanssa, että hän noutaa meidät aamu viideltä, jotta kerkeämme Angkor Watiin tsekkaamaan auringonnousun. No kas kas! Ilta lipsahti pitkäksi. Todella pitkäksi. Ei ollu kuski venaamassa enää seitsemän aikaan pihalla. Rauhallinen aamupala siis lärviin ja seuraava taksi alle. Puoli päivää meni kierrellessä niitä temppeleitä infernaalisessa kuumuudessa. Ja seuraavat kaksi päivää menivät Tommilla mahataudissa. Laittoi hieman mieltä matalaksi. Hiljaiseloa ja akkujen latausta... Lähdön aika se koitti tästäkin ja matkasta tulikin todella ikimuistoinen.
Phnom Penh.
Phnom Penhiin saavuimme neljän päivän Siem Reap vierailun jälkeen. Matka sinne taittui minibussilla, jonka kuski ajoi ihan koko matkan niin lujaa kun romu kulki. Ja pelotti. Ja ei ollut vielä mahatautikaan ohi. Tauolla joutui heittämään värillistä haukotusta ja matkan aikana jokainen monttu sattui pakkiin. Meinasi kuskilla olla karatetunti edessä kun päästiin perille. Ylihintainen majoitus löytyi ja päätimme olla siinä ensimmäisen yön, koska paukut oli aika vähissä. Illalla pieni kierros lähimaastossa osoitti että ei ole meidän paikka, joten aamulla jälleen kerran rinkat selkään ja on tö roud ögennn... Tuk tuk merkistä pihaan ja uusille huudeille. Alue 51 osoittautui hyväksi löydöksi ja siihen jäimme. Hyvä, halpa guesthouse löytyi kivuttomasti, mahataudit oli hätistetty huit... Seinän takaa löytyikin rehellinen Suomi Bar, jossa nykäsimme tähän astisen matkan luultavasti parhaat eväät naamariin, nakkikeittoa!
Tästä viisastuttuamme keksimme pitää pienet pikkujoulut, joista varmaan monet jo tietänettekin että jälleen kerran se soliferi katosi. Kolme päivää mopoa etsimme, tuloksetta! Ja kävipä tässäkin välissä jo klassikoksi muodostunut *nii ne bussiliput....*, nyt ei ehditty. Mutta olihan meillä hauskaakin (kuulemma)? Tavattiin mukavia paikallisia, jotka oikein aamulla saapuivat meitä hakemaan hienolla Hello Kitty Kialla ja kuskasivat kauas kaupungin hälystä paikallisravintolaan Mekong joen varteen, kohtuu pitkäksi venähtäneelle lounaalle. Tälle reissulle lähtiessä majatalon kassapoika aamulla toivotteli hyvää huomenta että meillä vakava ongelma täällä. No siinä hetken ympärille tuijoteltuamme päätti kaveri jatkaa että poliisi on tulossa ratsaamaan huoneet, joltakin oli yöllä pöllitty rahat. Mites täs on itel ollu sama tunne useampana aamuna :D No mutta eipä löytyny kadonneita maniskoita kaiketi meidän huoneesta kun asiasta emme enää myöhemmin kuulleet, joten pikkujoulut voivat jatkua...
Obamakin kävi kylässä! Ei nyt ihan just meillä, mut kaupungissa. Ja sehän näkyi virkavallan määrässä. Puolet kaduista blokattu ja toiset puolet seriffien ohjauksessa. No Miika-poika päätti lähteä jututtamaan virkavaltaa ja olikin kohta itse pillin kanssa keskellä risteystä huitomassa. Tiedä sitten oliko onni vaiko mikä, mutta ensimmäinen sivuun liputettu kulkija oli poliisi mopollaan, viheltely päättyi siltä osin siihen. Heti perään tosin tilanteelle nauroi puolet PP:n poliisesta ja otimmehan sillekin sitten pienet.
Ehdimme toki muutakin. Vierailimme hieman synkemmissä paikoissa, surullisella Killing Fields teloituskentällä, josta ei nyt tässä haluta muuta sanoa että järkyttävää touhua!! Enemmän tietoa haluavat saavat tällä kertaa itse vastuun tutkia asiaa enemmän. Samalla retkellä poikkesimme entisellä koululla joka toimi teloitusten aikaan vankilana, nyt museona. Eikä sekään mielialaa juuri nostattanut. Mutta illal oliki sit pikkujoulut, hah!!
Jälleen kaikki hauska loppuu aikanaan ja oli jälleen aika vaihtaa maisema rauhallisempaan... Suomi Baarissa aamupalat ja komento: Ajoneuvoon nouse!! Kompassiin suunta jotakuinkin pohjoinen ja koordinaatit pienen Kratie kaupungin ytimeen. 6 tuntia oli puhe, 8 tuntia meni matkassa. Perillä ei odottanut ylläksiä, ei ketään, ei mitään. Todella hiljanen kyläpahanen aivan Mekongin varrella. Tässä pari päivää/yötä, joista viimenen yö juuri alkamassa. Aamulla 0700 (ei, kyseessä ei ole puhelin-numeron alku,vaan kello!) lähtö liikkeelle ja kohti Laosin rajaa. Mitä tästä eteenpäin tapahtuu, hiljentykäämme odottamaan.
Cambodia kiittää meitä, olitte loistavia!!!
