Vang Vieng, Laos

Päivämäärät vähän hakusessa!!

Vientiane nähty. Kaupungissa ei ole juuri mitään. Okei pari hyvää leipomoa. 4 tuntia tasaista bussikyytiä kohti Vang Viengiä. Vang Viengistä ei juuri ollut odotuksia. Meininki on viime vuosista kaupungissa rauhoittunut. Johtuen urpoista Ausseista, jotka sekiksissään hukkuivat ja tappoivat itseään siinä määrin, että kaikki joenpenkalla olevat ravintolat suljettiin. Kaupunki on todella pieni, eikä siellä juuri muuta tekemistä ole kuin tubeilla, kiipeillä tai bailata. Valitsimme tubeilun ja ehkä me vähän bailattiinkin...jymy-yllätys taas kaikille. Mutta ei kaupungista oikein ole mitään raportoitavaa. Menkää itse katsomaan. Eikä me oikein enää muistetakaan mitään.

Vietnam, Hanoi ja Halong Bay

Päivämäärät taaskin hukassa! Ei oo kyllä niin väliksikään.

Seuraavana siis bussi alle ja takaisin Vientianeen ja siellä seuraava bussi alle ja 24 tunnin matka kohti Vietnamia ja Hanoita oli tosiasia. Valitsimme sleeper bussin. Ei sovi suomalaisen miehen vartalolle ne kaukalot joissa oli tarkoitus nukkua. Varsinkaan pituussuunnassa. Ja bussissa oli aivan helvetin kylmä. Miikalle kunnon flunssa (edelleen vaivana) ja Tommille vaan pikku nuha. Yllättävän iisit rajamuodollisuudet, vaikka ilman viisumia oli tarkoituksemme maahan tunkeutua. Keskellä yötä perillä Hanoissa, pientä miekkailua taksikuskien kanssa hinnoista. Kämppä löytyi keskellä yötäkin aika helposti. Tarkoituksemme ei ollut montaa päivää kyseisesssä kylässä viettää, koska suuntanamme oli Halong Bay. Siitä kurjuudesta kohta lisää. Hanoissa oli muuten kylmä!!! Kyllä, vaikka mittari näytti öbaut +20 päivällä. Tuntui pahalta. Pari iltaa pyörittyämme kylillä ja yksi varkaustapaus myöhemmin bussi alle ja Halong Bay. Tuo maailmanperintökohde, jonka piti olla niin hirmu hieno. No kai se olis jos siellä olis jotain nähnyt. Vettä satoi vaakasuoraan, sumusta johtuen ei nähnyt edes veneen keulaa ja muutenkin fiilikset olivat synkät. Ihan kun olis ollut suomen syksyssä. Kokonaisen vuorokauden vietettyämme alueella, teimme nopean päätöksen että otamme seuraavan mahdollisen junan Hanoista alle ja paukkaamme etelän lämpöön.

Nha Trang, Vietnam

24 tuntia junassa Hanoista Nha Trangiin. Junamatkustus on ehkä noussut suosikiksemme. On tilaa liikkua. Sängyissä mahtuu jopa nukkumaan. Ravintolavaunussa voi juoda vaikka keppanaa, jos se jollekin maistuu. Juna oli perillä kymmeneltä illalla ja taas perus miekkailut tolppa-apinoiden kanssa ja majapaikkakin löytyi edullisesti ja nopeasti. Ja aivan pelipaikoilta. Pelipaikoilla tarkoitamme rantaa. Ja rantaa tässä on kaivattukin. Ihan oikeaa hiekkarantaa meren äärellä. Eka ilta menikin vaan nukkuessa. (Vai menikö?? Ei muista). Seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen rantaan grillaamaan nahkaa. Ja aika hyvin se punainen väri tarttuu läskiinkin. Illalla kylillä liikkuikin kaksi pinkkiä possua. Muutamat drinkit paikallisissa tanssiravintoloissa ja mukaviin ihmisiin tutustumista. Ja aina se olohuone joka kaupungista löytyy. Tällä kertaa se oli Booze Cruise niminen sporttibaari. Hyvä safka ja henkilökunta oli ihan parhautta. Ja tulipa Tommi katsoneeksi jonkun Nfl matsinkin. Jotain puulaakiporukoita (49ers ja Patriots). No koko kausi nyt on muutenkin ihan fiasko! Nha Trang on aika perus turistikohde. On sukeltamista, baareja, rantaa, baareja, venäläisiä, baareja ja sit rantaa. Ja kai siellä voi jotain muutakin vesiaktiviteetteja harrastaa. Me ei harrastettu. Paitsi uimista. Suosikkikippolamme henkilökunnan avustuksella löysimme mahtavan rannan n. 20 kilsan päästä Nha Trangista. Rauhallinen Long Beach. Ehkä noin kymmenen ihmistä meidän lisäksi. Olis pystyny surfaamaan, mutta moiseen ei silloin ollut energiaa. Ehkä sit myöhemmin.

Nähtiinpä sitten tietty muutama finskikin joista eräs kolmikko osoittautukin jopa meitä urpoimmaksi. Noh, lähdettiinpä Boozesta parin tarjoilijan ja tämän kolmikon kanssa laulamaan vähän karaokea... Päästiin paikalle, koneet käyntiin, jaffat ja mikit kouraan... Sit nää suomalaiset, joista yhdellä oli Tommin kanssa yhteisiä tuttuja useampi, alkoivat epäillä että me ja nämä tarjoilijat yritetään yhdessä kusettaa heitä!!!???? WTF! Heille kerrottiin mikä maksoi mitäkin jne mut sama epäily oli joka lauseessa esillä. Eipä siinä kauan sitten kestänyt kun he poistuivat mitään sanomatta paikalta ja varmaan parempi niin. Varmaan hauskaa matkailua heillä jos epäilevät kaikkia samalla tavalla.

Suurimmaksi otsikoksi noussee kuitenkin Puu Ukon paluu ryhmäämme. Niinkuin jo aiemmin muilla palstoilla kertoilimme että se kaveri norkoili valeasussa Nha Trangin biitsillä kovin huolimattomien naisten ympäröimänä. Lääkärissä käynnin jälkeen kaveri on ollut arestissa.

Tarkoituksemme oli olla Nha Trangissa vain muutama päivä ja suunnata sen jälkeen Saigoniin muutamaksi päiväksi. Kävi kuitenkin niin että hieman jumahdimme Nha Trangiin. Viikoksi! Eikä tehty mitään. Ei mitään! No uitiin, poltettiin nahkaa ja mitä tos jo tuli mainittuakin. Tuntui pitkästä aikaa että oli lomalla. Lomalla reissaamisesta. Sekin on välillä aika rankkaa. Mutta kaikki kiva loppuu tietenkin joskus ja niin rupesi tekemään meidän 15 päivän oleskeluaikamme Vietnamissa ilman viisumia. Kerkesimme viettää ihan kokonaisen päivän Saigonissa. Alunperin piti lähteä katsomaan jotain tunneleita ja kaikkea kivaa. No käytiin sotamuseossa. Ei ollut aikaa muualle. Kamat kasaan ja aamulla lento Malesiaan Kuala Lumpuriin. Ja tietenkin jo perinteeksi muodostunut ennen aamun matkustamista toteutuva rituaali. Paikallisessa pilkkuun asti. Ihan vaan että saa jännittää kerkeekö aamun lennolle ja myös siksi että se matkustaminen tuntuisi mahdollisimman epämukavalle. Ai mekö idiootteja? KYLLÄ!!!!

Ja Kuala Lumpurissa pitäisi odottaa tuliaisia Suomesta! Jännittää! Eiköhän niillä yhdet Tomppelin synttärit vietetä. Seuraavat blogit voitte lukea Malesian Alibista. Adjö!!!

Ainii! Yks juttu unohtu.

Miikan menetetty omaisuus Vietnamissa Hanoin hässäköiden jälkeen,

- 1 kpl sandaaleja (aalto vei johtuen huonosta reaktioajasta)

- 1 pari toisia sandaaleja

- mp3 soitin (tod. näk. itse pudotettu?)

- ja varmaan vielä jotain muutakin mikä selviää myöhemmin

Miikan kommentti tähän lentokoneessa: Kaikki varotteli vietnamin taskuvarkaista mut kyllä mulla on kaikki taskut tallella vielä!!

Ai mekö urpoja!

Moido!

 

 

 

 

Laos 25.11 -

Don Det

Seuraa erikoislähetys viikon saarivierailusta.

Aamusta taas nämä normikuviot joita tässä ei nyt jakseta sen enempää kertailla.

Rajalle muutaman mutkan ja montun kautta, liput ja laput pöytään, hetken odottelun jälkeen oltiin kävelty rajapuomien ali vieraan vallan alueelle. Paikallinen bussi alle ja suunnaksi Don Det saari aivan rajan tuntumasta. Rantaan saavuttiinkin melko pian jossa auto vaihtui veneeseen. Siitä sitten pitkäperällä päämäärään. Pikainen silmäys saaren karttaan, nokka kohti pohjoisrantaa ja majotuksen hakuun. Muutama kierrettiin ja kaikissa tarjolla yhtä isoa sänkyä johon emme vieläkään olleet kovin innokkaita. Hetken tallattuamme alkoi olla hinnat sitäluokkaa että niukalla budjetilla alkumatkan mentyämme päätimme ottaa molemmille omat, 2€ maksavat bungalowit aivan Mekong-joen rannasta. Hammockit roikkumaan, pieni testaus ja klassinen, kylille siis ilmiö.

Silmä tarkkana kohti rantaa, johon hetki sitten saavuimme. Aivan rannan tuntumassa olikin mukavan näkoinen Reggae-baari jossa päätimme käydä katsastamassa menot... ja siitähän tulikin sitten tukikohtamme koko viikon ajaksi. Syy tähän ei suinkaan ole monen kuvittelemat halvat hinnat, vaan reippaat tervetuloa toivotukset omistajan sekä hänen kiireapulaisten, parin turkulaisveijarin jotka ristimme melko välittömästi meidän kesken Pertsaksi ja Kiluksi. Nämä todelliset arjen sankarit, sekä monet muut mukavat matkaajat mm Johanna, Eeva, Riku, Ville, Mikko, Jonnu, Katri, Hansu ja ketä siinä porukoissa nyt pyörikään tekivät tästä viikosta unohtumattoman.

Päivät saarella kuluivat sanan varsinaisessa merkityksessä omalla painollaan. Aamusta nukuttiin, aamupäivällä siirryttiin riippumattoihin, välillä joku saattoi jopa käydä syömässä jos kiireiltänsä ehti. Iltasella sitten olikin palaverin paikka Reggae-baarissa, jossa muuten muuan Madventures kävi kuvaamassa jakson ja rakensivat siinä samalla baarin terassille uimahyppypaikan, joka on edelleen paikallaan ja kohtuu kovassa käytössä olikin. Yön (ei se bändi!!) saapuessa ja Reggaen sulkiessa ovensa, siirryimmekin JOKA yö pykälän verran rantaa kohti, 4000 Island ravintolaan josta myös poikkeuksetta vielä pykälä rantaa kohti, eli rannalle johon kokoontuikin ilta toisensa jälkeen kaiken maan kulkijaa ja haaveilijaa, kaikki yhtä kiireisiä. Siinä sitten tulilla istuttiin, välillä uitiin ja jotkut kaikkensa päivän aikana antaneet jopa nukkuivat sulassa sovussa aina aamun tunneille saakka.

Päivät vaihtuivat, tuttu kiireinen rytmi päällä istuttiin, maattiin, paitsi tietty Pertsa ja Kilu, jotka virkansa puolesta olivat ajoittain niinkin kiireisiä että tuskin ehtivät istumaan....joopajoo!! Välillä toki jos veijarit tauon saivat, kävivät he avuliaasti palvelemassa vieraitaan ja kertomalla hurjia tarinoita mm sandaalin kokosesta torakasta joka hyökkäsi repusta sähisten ja hampaita näyttäen.

Eräänä kauniina päivänä jopa vuokrasimme polkupyörät, joilla sitten hyvin leppoisaan tahtiin polkaisimme naapuri saarelle ihastelemaan jotain vesiputouksia ja rantaa. Koko ihasteluun meni noin 32 minuuttia, jonka jälkeen nautimmekin lähimmässä ravintolassa hieman virvokkeita. Paluumatka takaisin menikin erittäin leppoisissa tunnelmissa. Sanomattakin selvää, että tämän urheilusuorituksen jälkeen menikin pari päivää ihan vaan levätessä. Tubeiluakin suunnittelimme koko viikon, mutta ei me sit keretty. Kiire on kiire!

Päivä päivältä tuttu väki väheni kuka mihinkin suuntaan. Aika oli siis meidänkin ruveta suunnittelemaan lähtöä saarelta. Itse suunnitteluun meni 3 päivää, mutta saimme kuitenkin aikaiseksi hommattua vene ja bussiliput Pakseen. Paksesta matka jatkui tilavin sängyin varustetulla yöbussilla kohti Laosin pääkaupunkia Vientianea. Täältä matka jatkuu ylöspäin Vang Viengiin, jossa meillä on ainoastaan tarkoitus hieman rentoutua ja tubeilla. Jännä nähdä onnistutaanko tällä kertaa. Siis tubeilussa, rentoutumista on jo hieman harjoiteltu.

Eli tiivistettynä viikko, rentoa ja kiireetöntä oloa. Todellinen riippumattoloma.

Syy, miksi tämä on erikoislähetys on se, että aika lailla näillä jutun julkaisun hetkillä tulee kuluneeksi tasan 3 kuukautta siitä kun starttasimme tälle retkelle.

3 KUUKAUDEN TOPIT JA FLOPIT

Miika,

Top 3

3. Ollaan ehjinä ja matka voi jatkua

2. Don Det, kaikkineen

1. Island Peak

Flop 3

3. Kiinan juhlat ja sinne jumittuminen

2. Irkutsk, sotkua, pölyä ja kaaosta.

1. Bangkokin rahavarkaus

Tommi,

Top 3

3. Koko reissu ja reissulla tavatut ihmiset

2. Don Det

1. Island Peak

Flop 3

3. Ei löydy kolmatta floppia. Kaikki on ollut kokemisen arvoista.

2. Chitwanin kansallispuistoon hommattu valmismatka

1. Varkauden kohteeksi joutuminen (oma syy)

Kiitokset jälleen kerran mielenkiinnosta.

PS. Puu Ukko on todellakin kadonnut, toivomme hänelle vilpittömästi kaikkea hyvää matkan varrelle missä ikinä hän liikkuukaan. Ikävä on kova.

                                                          Rankkaa toi fillarointi!