Mongolia 13.9 - 20.9

Matka Irkutskista kohti Mongoliaa taittui mukavissa merkeissä. Hyttikavereiksi saimme kaksi puolalaista reissaajaa. Samassa vaunussa matkasi myös muita turisteja ja suomalainenkin vanhempi pariskunta. Ensimmäinen ilta ja yö meni iltateen jälkeen nukkuessa. Junahan kulkee Venäjällä kokoajan Moskovan ajassa. Hieman oli taas rytmit sekaisin kun ulkona on piemeää ja kello on mukamas 17.10. Aamusella rupesimme lähestymään Mongolian rajaa. Venäjän puolella rajaa kevyet rajamuodollisuudet. Odotusta, passien tarkastus, passit pois, odotusta, reput alas hytin hyllyiltä, ukot ulos, huumekoira sisään, matkustajat sisään, matkustajat ulos, passit taskuun ja matka jatkuu. Aikaa tähän kevyeen muodollisuuteen meni vaivaiset 4 tuntia 52 minuuttia ja matka jatkui kohti Mongolian rajaa. Siellä rajavartioston henkilökunta jopa osasi englantia, mutta muuten pientä kummastusta herätti se, että kaikki luulivat meitä veljeksiksi. Kyseessä hieman kevyempi n. 2 tunnin rajahässäkkä. Passit taskuun ja matkustajat steissille iltakaljoille. Jälleen kerran, kuten suomalaisilla tapan on, meinasi tulla hieman kiire. Pimeä ratapiha, ei junaa, kaikki tekstit mongoliaksi tai venäjäksi. Meinasi pieni hiki nousta pintaan. Vaunu löytyi ja pienen kompuroinnin kautta ehdimme kyytiin, vain todetaksemme että ei ollut junassa vielä edes veturia. Puolalainen hyttikaverimme Pavel kerkesi vielä hakea puhelimen baarin vessasta mihin oli sen jättänyt latautumaan. Suurien etsintöjen jälkeen emme saaneet enää olutta tai votkaa miltään asemalta. Hätävara Salmari repusta ja pikku näkäräiset ennen nukkumaan menoa.

14.9. Aamulla klo 06.00 saavuimme Ulan Batoriin. Sovittu kyyti oli vastassa ja matka Golden Gobi guesthouseen meni kylää ihmetellessä. Kaluston huoltoa ja pientä huilia. Illalla puolalaisten tuttujen kanssa syömään ja "parille". Noin 15 isomman ja noin 10 pienemmän mukin jälkeen treffasimme Irkutskista tutut suomalaiset veijarit. Taksi alle ja kylille siis. Jos nyt oikein muistamme, diskon nimi oli Brix. Emme suosittele kenellekään. Meininki kuin Mos Eisleyssa. Pientä tökkimistä paikallisten miespuolisten alkuasukkaiden toimesta, heidän puolustaessaan reviiriään. Ja tarvettahan toki oli, sillä niin hyvin meidän mongolian kieli taittuu, että siinä voi oikein läppää ruveta heittämään. Discosta pimeä taksi alle ja luonnollisesti kuski kurvasi täysin väärään suuntaan ja englannin kielen taito katosi samantien kun vaadittiin autoa pysähtymään tai kääntymään. Äijä pysäytti auton johonkin (ei mitään hajua mihin) ja rupesi vaatimaan rahojaan. No sehän ei käy, koska ei oltu perillä siellä missä haluttiin. Ukot ulos autosta ja palaveri kuskin kanssa pystyyn keskelle katua. Tietenkään ei ollu kuskilla vaihtorahaa, eikä suostunut heittämään takaisin keskustaan. Hetken neuvottelujen jälkeen, joita avusti paikallinen tulkki, kuski suostui tuplahintaan heittämään meidät keskustaan. Pankin kautta tietenkin että saatiin vaihdettua rahnat pienemmäksi. Lyötiin kuskille alun perin sovittu 5000 paikallista paalua kouraan kymppitonnin sijaan mikä olisi pitänyt loppupeleissä maksaa. Urpo jäi sinne jotain mölyämään ja tyytyväiset turistit pääsivät kebabille. Loppuilta pelkkää testikuvaa.

15.9.

Melkoset olot yölliset kebabit saanu pojille ja flunssaakin pukkasi oikein toden teolla päälle. Meni siis tämä päivä kokolailla tarkkaillen tilannetta tulevaa suunnitellen.

Suunnitelma saatinkin aika nopeassa tahdissa kasaan, aamulla pakataan pojat ja reput autoon ja lähdetään maaseudulle rauhottumaan neljäksi päiväksi. Illalla vielä hyvät eväät kitusiin Los Bandidos ravintolassa, kaupan kautta kämpille, reput valmiiksi ja unta nuppiin.

16.9.

Suht ripeät aamutoimet, auto alle ja maalle. Mukana kuski (luonnollisesti), paikallinen opas Una, pari korean tyttöä ja yksi alalauteilla löylytetty japsireppana. Pienten kiemuroiden jälkeen saavuimme ensimmäisen paikallisen perheen luokse, jossa majoituimme jurtassa seuraavan yön. Keppihevosilla ratsastusta ja pientä kiipeilyä paikallisella nyppylällä. Leirin emännän tekemät iltapalat nassuun ja nukkumaan.

17.9.

Aamupalat naamariin ja auto alle. Seuraavana kohteena Tsingis Khanin kanin pikku patsas. Patsaalla korkeutta 44 metriä. Hyvä että rahaa laitetaan näihin hienoihin muistomerkkeihin, kun suurin osa asukkaista asuu pääkaupungin ulkopuolella jurttaghetoissa ilman juoksevaa vettä ja viemäröintiä. No oli se silti hieno pysti. Seuraavaksi siirtyminen tulevaan yöpaikkaan paikallisen kazakki perheen luokse. Lounaan jälkeen kevyt 3,5 tunnin reippailu läheisillä vuorilla ja illallisen jälkeen perheen isäntä veti livekeikan jollain paikallisella kaksikielisellä kitaralla.

18.9.

Tuttu kuvio. Aamupalat, auton pakkaus ja siirtymään seuraavaan kohteeseen. Nyt ei tosin ollut edes oppaalla mitään käsitystä, että missä majoitutaan seuraava yö. Tunteja kestänään kuoppaisen ja pölyisen tien jälkeen pysähdyimme piknikille paikallisen armeijan entisiin tuliasemiin. Piknikin jälkeen matka jatkui tykistön ampuma-alueen halki kohti tuntematonta. Taas tuntien ajelun jälkeen löytyi kuin löytyikin pieni nomadikylä. Kuski kävi neuvottelemassa isännän kanssa mahdollisesta majoittumisesta heidän jurttaansa. Hetken päästä olimmekin jo paikallisen hevosenmaito kiljun, lehmänmaitovotkan ja muun virvokkeen vahvistamina taas valloittamassa lähintä kukkulaa. Kerkesimme juuri parahiksi takaisin ennen illallista. Hyvän aterian jälkeen seurasi suomalainen taikatemppu. Ja ei, nyt ei revitty hatusta kania, vaan repäistiin repusta pottu paikallista votkaa. No näytti maistuvan kaikille. Ja eritoten kuskille, joka pullojen tyhjennyttyä jatkoi läträämistä naapuriteltassa kylän isäntien kanssa.

19.9

Yö oli kylmä ja jurtassa katto auki. Aamulla lehmän paskalla kamina mansikaksi ja aamupalaa saatiin mussuttaa lämpimässä. Sen verran kuskille oli näköjään maistunut, että ennen rattiin hyppäämistä tuli pieni värillinen haukotus. No ei se rattimiestä haitannut vaan matka taittui aroilla villiheppoja ja muita elukoita ihmetellessä. Kuski muunmuassa käski meidän kiivetä erään kukkulan laelle, koska sieltä näki hyvin. Kukkulalta alas tullessamme löysimme kuljettajamme täysin tiedottomasta tilasta auton vierestä. Krapulapäikkärit ilmeisesti. Helvetillisen pölyn ja kuumuuden saattelemana selvisimme iltapäivällä takaisin Ulan Batoriin. Huolto, pizzat, bisset ja nukkumaan.

20.9

Pyykin pesua, hengailua kylillä ja majoituksen varailua Pekingistä. Huomenna lähdetään siirtymään siis kohti Kiinaa. Juna lähtee 07.15. Herätys 04.45. Seuraavaa raporttia siis Kiinasta, jos sensuuri sen sallii.

Suosittelemme Mongoliaa. Etenkin sen maaseutua. Pääkaupungissa Ulan Batorissa ei juuri ole mitään muuta kuin pölyä, likaa ja sekavaa liikennettä.

Pahoittelemme kirjoitusvirheitä ja muuta sekavaa tekstiä. Piti raapia raportti kiireessä kasaan. Korjaillaan myöhemmin, jos jaksellaan.

Moido!